Rikki, poikki, hajalla

Varoitus ! Seuraava teksti pitää sisällään oikeastaan vain valitusta eksästä, itsesääliä, murehtimista ym. mieltä latistavaa. Ja koska blogin kuvauksessa kerroin kirjoittavani myös ihmissuhteista ja kaikesta niihin liittyvistä, niin minulla on täysi oikeus valittaa. :) Ja jos en valittaisi ja purkaisi asiaa jonnekin, pääni luultavasti hajoaisi. Joten jos et halua kuulla tämmöistä, niin jätä seuraava postaus lukematta. :)

Aiemmin kirjoitin jo tuosta exästä ja siitä miten asiat sen kanssa meni. Ja siis siitä olen ollut ihan rikki, olen edelleen. En ole nähnyt Lassia sen baarireissun jälkeen muuta kun niin että hän on tullut kaksi kertaa autolla vastaan. Pelkäsin ja mietin, että mitä sitten kun näen sen ensimmäisen kerran kaiken tuon jälkeen? Miten minä suhtaudun, miten Lassi suhtautuu? Miten minä kestän sen. 

Minun täytyy kaiken aikaa tehdä jotain, muuten jään miettimään Lassia, ja sitten tulee itku ja paha olla. Sitä en halua. Aloitin muutama päivä sitten suursiivotkin, että saan töiden jälkeen täytettyä sen tyhjän olon mikä on. Kylppärin olen jo siivonnut ja siitä tuli kiva kun laitoin sitä pikkuisen uuteen uskoon, olen tyytyväinen. Tänään siirryin keittiöön, putsasin maustekaapin, hellan yläpuolella olevat laatat ja siirryin hellan kimppuun. Olin polvillani lattialla puunaamassa hellan lasia kun se iski. Purskahdin itkuun enkä päässyt lattialta ylös. Tuntui, että kaikki parin viikon aikana kerääntynyt suru ja itku tuli ulos yhtäkkiä samalla kertaa.  

Näpyttelin kaverille tekstarin että "Lähdetäänkö kahville, en jaksa enää siivota mutta tarvii tehä jotain etten ajattelis Lassia". Kaveri vastasi ja sovimme näkevämme meidän vakiokahvilassa. 

Pesin kasvot kylmällä vedellä ja sipaisin puuteria naamaan ja lähdin. Koko matkan taistelin itkua vastaan mutta pääsin kuivin silmin perille, hain tölkin Batteryä ja istahdin kaverin viereen pöytään. Viereisessä pöydässä oli eräs tuttumme ja kuuntelin kaverini ja tuttumme juttua. 

Hetken päästä ovi kävi, vaistomaisesti tulee aina vilkaistua kuka tulee kun siellä käy paljon kavereita. Pelkäämäni hetki oli koittanut. Ovesta asteli Lassi, kuinkas muutenkaan kun uuden tyttöystävänsä kanssa. Käänsin samantien katseen pois, purin huultani etten olisi purskahtanut itkuun. Kaveri moikkasi Lassia, tottakai. Itse välttelin katsetta häneen, Lassin tyttöystävä meni hakemaan jotain ostettavaa ja Lassi kääntyi meihin päin. Heilautti kättään minulla ja moikkasi, en vieläkään pystynyt katsomaan häntä, hän heilautti kättään vielä pari kertaa mutta katsoin vain poispäin. Lassi käveli viereeni, koski käsivarttani ja sanoi moi. Vilkaisin häntä ja moikkasin, käänsin katseen heti pois ja Lassi meni kassalle. 

En ole ennen joutunut taistella niin paljoa itkua vastaan !! Lassi ja hänen tyttöystävä viihtyi hetken kassalla, enkä pystynyt katsoa sinne päinkään. Yritin ajatella jotain etten purskahda itkuun keskellä kahvilaa. Luojan kiitos he lähtivät ja saatoin vapaasti katsoa minne tykkäsin, en silti pystynyt katsoa kaveria silmiin, se olisi ollut liikaa. Hän tasan tarkkaan tiesi miten vaikea minun on olla. 

Menimme hetken päästä tupakalle, onneksi se tuttumme tuli myös, en olisi pystynyt puhua mitään. Tuijotin vain tielle ja yritin pitää itseni kasassa. Sitten totesin että en pysty, sanoin kaverille hiljaa että "soitellaan". Tämänkin sanominen tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta ja ääneni oli murtua jo siinä. 

Pääsin autoon, niin purskahdin itkuun. Oli vain ajettava kotiin. Vaikeaa se oli mutta pääsin kuin pääsinkin turvallisesti kotiin. Samantien laitoin kylpyveden valumaan ja kynttilöitä kylppäriin, valmistelin soittolistan ja pulahdin ammeeseen. En voinut muuta kun tuijottaa yhtä kynttilää ja itkeä, itkin 45 minuuttia kylvyssä, kunnes pakotin itseni pois sieltä. 

Nyt olen itkenyt vähintään toiset 45 minuuttia tässä sohvalla. 

On niin paha olla, en saa Lassin naamaa mielestäni, sitä hymyä minkä hän tänäänkin minulle väläytti. Niitä silmiä jotka hymyilee mukana. 

Tiedän että maailmani ei tähän kaadu, nyt se tieto vaan ei paljoa lohduta, koska tuntuu että maailmani kaatuu hetkenä minä hyvänsä. 

Minulla on niin ikävä Lassia.